maanantai 4. huhtikuuta 2011

Irtipäästämisestä




Kaikki mitä välitän, palaa minulle takaisin ja mitä voimakkaammin säteilen, sitä voimakkaammin se palaa takaisin. Niin kauan, kuin en käsittele asioita, tunteita, ne palaavat minulle. Uudestaan ja uudestaan voin päättää, etten pelkää enää, en tunne mustasukkaisuutta tai kateutta, valmistaudun itseasiassa tunteen palaamiseen uudestaan. Tunteet eivät koskaan palaa ulkoisista syistä. Ne palaavat, koska minä annan niiden palata, ne ovat osa minua. Tunteet ovat omaa luomusta ja koska olen ne luonut, voin ne myös kohdata. Sen sijaan että vastustaisin tunnetta, paras tapa on antautua sille kokonaan. Tiedostaa vastarinnan ja pelon syy.

Helppoa olisikin uskoa (ja niin moni uskookin) että asiat jotka tapahtuvat meille, tekevät meidät vihaiseksi, masentuneeksi tai miksi ikinä. Tuhlaamme hirvittävän paljon energiaa siihen, että koitamme muuttaa ulkoisia olosuhteit tai ihmisiä ympärillä. Kumppanin on muututtava, ystävien on muututtava tai käyttäydyttävä jollakin tavalla, esimiehen on muututtava, tai jonkun muun. Ongelmat joita kohtaamme, kaikki tunteet me luomme itse. Tosiasiassa ne ulkoiset asiat joita kohtaamme toimivat vain kimmokkeena, koska jokaisen tunteen syy on sisällä itsessä. Siksi myös sisäinen työskentely voi sen korjata.

Jos toinen ihminen on tehnyt meille ”väärin”. On helppoa takertua tällaiseen tunteeseen, samaistua siihen. Toinen ihminen on aiheuttanut meissä pahaa oloa. Ja yleensä mieli vielä ruokkii tuota ajatusta aikaisemmilla kokemuksilla. Todellisuudessa tunne on aiheutettu itse, kun on muodostettu mielikuvan petetyksi tulemisesta. Petetyksi tuleminen tai muut ikävät ajatukset mitä kokee, on omaa luomusta.

Jos jokin asia aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita ja niitä ei halua enää kokea, on käännyttävä sisäänpäin. Mikä aiheuttaa tämän tunteen? On kohdattava tunne ja päästettävä irti. On nähtävä itsensä läpi. Silloin voi nähdä myös muiden ihmisten läpi ja olla takertumatta vääriin käsityksiin ja ajatuksiin. Kaikkihan täällä elämme omaa draamaamme. Tosin jotkut nauttivat tästä omasta draamastaan, eivätkä edes halua herätä siihen.

Muutos alkaa tietoisuudesta, oivalluksesta. Kun alkaa tehdä havaintoja itsestä, poimia kielteisiä tunteita, löytää myös oman tavan selittää asioita ja sitä mitä tapahtuu. Miten vapauttavaa onkaan, kun ei enää elättele harhakuvia. Ei koskaan enää pety, minulle ei voi tehdä ”väärin” koska sellaista ei ole kuin oikea tai väärä. On vain erilaisia tapoja. Minua ei koskaan enää voi pettää, en tunne hylätyksi tulemista tai ole apealla mielellä, kun asiat eivät suju kuten haluan. Tai minkälaista elämä on sitten, kun ei ole enää tunnepohjaisesti riippuvainen kenestäkään niin, että kenelläkään ei ole valtaa tehdä minua onnettomaksi, tai edes onnelliseksi. Onnellisuus lähtee minusta, ei ulkoisista tapahtumista tai asioista.

Elämä on valintoja. Helpottava on huomata, että asiat voi muuttaa. Omaa suhtautumistaan ja käsityksiään voi muuttaa. Helpottava on huomata, että voin heittää pois kaikki virheelliset käsitykset ja ajatukset, jotka tulevat menneisyydestä. Voin päästä eroon negatiivisesta tunteesta, jos niin päätän. Siinä vaiheessa ulkoisilla tapahtumilloa tai toisilla ihmisillä ei ole enää valtaa loukata. Vain me annetaan ihmisille valta loukata meitä.

Tunne ei ole koskaan ulkopuolisessa maailmassa. Tunne on aina minussa itsessäi. Se ei tule toisesta ihmisestä tai asiasta, ei mistään ulkopuolisesta. Niin kauan kun luulee sen tulevan ulkopuolelta, ei voi päästää irti, pitää pakostakin kiinni tunteesta. Ja toinen asia on tunteeseen samaistuminen. Minä en ole sama kuin tunne, joka minulla on nyt. Tunnetta voi katsella, mennä sen ulkopuolelle ja kysyä mikä tunteen aiheutti. Ja kun näin tekee, on hämmästyttävä huomata kuinka nopeasti tunne menee ohi.

On päästänyt irti.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Matkalla

Reissussa ei tule kirjoitetttua. Ei tule mieleen päivitellä blogia, koska niin paljon tapahtuu koko ajan. Ja asian tekee vielä "vaikeaksi" se, kun elää ja liikkuu sellaisissa paikoissa missä ei ole internet yhteyksiä. Se aika pitää aina ottaa. Nyt kirjoitan. Nyt etsitään internet. Koko ajan etsii jotain. Etsii ruokapaikkaa, etsii yöpymispaikkaa, etsii ja etsii. Loppuenlopuksi sen kokee aika uuvuttavaksi.

Varmaan sen takia syönnitkin on olleet mitä on. Ei jaksa koko ajan etsiä. Pari (ja ihan vaan pari!) kertaa ollaan etsitty salaattipaikkaa tai edes jotain terveellistä mitä laittaa suuhun. Siihen on mennyt koko päivä. Ja loppuenlopuksi maha on kurninut niin, että on vaan syönyt jotain. Ja 20kg rinkka selässä sitä ei enää mieti saanko juuri sitä raakaruokaa. Kun on pakko saada vaan jotain. Ja siitä se kierre sitten lähtee. Elimistö huutaa energiaa ja kun sitä on sitten syönyt lassit ja rotibananat on olo ollut vielä surkeampi.

Elimistö on ollut siis aika tukossa. Muutaman kuukauden kun syö rotia, chapatia ja dosaita on sanomattakin selvää, että ei enää elimistö pelaa. Paha olo johti siihen, että päätettiin asettautua johonkin vähäksi aikaa. Tätä paikkaa pähkäiltiin kovasti Malesian Perhentian saarilla joissa oleiltiin tuohon aikaan, eli muutama viikko sitten. Meillä oli myös matkassa kovasti supereita, jotka oltiin vasta tilattu. Tuli tilattua vissiin kolme pakettia iherbistä tavaraa ja reppureissussa tuo määrä tuntuu aika kohtuuttomalta.



Tarkoituksena oli siis puhdistaa elimistö kaikesta chaissesta ja mahdollisesti jopa paastota. Tämä ei olisi onnistunut monissakaan paikoissa, koska halusin valmistaa omat juomat ja monilla saarilla ei voi ostaa esimerkiksi hedelmiä tai muita puhdistukseen tarvittavia kasviksia, saatikka sitten hyvää vettä. Eikä olisi ollut mahdollista vuokrata asuntoa jossa on keittiö (ainakaan sillä rahalla mitä meillä oli käytettävissä). Odotin jo kovasti raakaruokien, pateiden, raakakeittojen ja smootien tekemistä joten se keittiö oli varmaan tärkein kriteeri. Toisaalta halusin luontoa ja rantoja. Ihastuin jo ensimmäisellä kerralla Penangin saareen (täältä löytyy kaikki) ja parasta, saarelta löytyy useampi luomukauppa Georgetownista ja Tesco tietysti. Toisella puolella saarta on Georgetown ja toinen puoli on lähes asuttamaton. Ja ihana pieni national park pohjoiskärjessä.

Kun saavuimme Penangiin asetuimme vähäksi aikaa Georgetowniin yhteen kiinalaiseen hostelliin ja koska se oli aika edullinen (26ring eli n. 6e) emme pitäneet mitään kiirettä asunnon löytymisen suhteen. Vuokrasimme skootterin ja kiersimme ympäri saarta kyselemässä asuntoja. Kunnes nappasi! Löysimme asunnon juuri siltä alueelta Batu Ferringhistä kaukana georgetownin melusta ja hässäkästä, juuri siitä talosta josta olin haaveillut vähän aikaa sitten. Tiesin paikasta, koska jouluna coutch surffasimme juuri kyseisessä talossa yhden pariskunnan luona. Tämä asunto sijaitsi 16 kerroksessa, merinäköala, oikein mukavan kokoinen neliö ja hinta kuukaudessa vain 250e. Jo silloin päätin, että jos koskaan haluan tänne, haluan samanlaisen asunnon. Kävimme tutustumassa asuntoon alakerrassa, joka oli pohjaratkaisultaan ihan samanlainen, kalustettu, merinäköala, 14kerroksessa ja mikä parasta hinta sama. Hyvin manifestoitu! Vuokrasimme kämpän kahdeksi kuukaudeksi.


Luomusapuskaa: gojia, auringonkukan siemeniä, mulbereita, munguja, seesaminsiemenöljyä, lesitiiniä, steviaa, quinoaa, rusinoita, pellavansiemeniä, omenaviinietikkaa, nattoa ja jotain muuta safkaa. Hintaa tuli 240ring eli n. 60e.



Perusta kuntoon

Gerogetownissa vielä oleillessamme minulle iski paha hiivatulehdus (jota minulla ei ole ollut useaan vuoteen). Keho todellakin vaati puhdistusta kaiken sen sokerin, puhdistettujenvalkojauho kaikemaailmancahpattien ja myrkkyjen jälkeen. Ja toisaalta, kaupungit täällä on todella saasteisia, joten myös puhdas ilma oli todella tervetullut. Koko reissun ajan minulla on ollut maha turvonnut. Ja pikkuhiljaa painoa on alkanut kertyä. Joinakin päivinä olen syönyt mitä sattuu ja toisena en taas mitään. Verensokeri on heitellyt miten sattuu ja se on vaikuttanut omaan olemiseen ja jaksamiseen. Olin väsynyt koko ajan, nukuin helposti kaksitoista tuntia yössä ja vanhat ruansulatusvaivat tulivat takaisin. Tervetuloa, vanhat elintavat ja olo! Myöhemmin kaiken kruunasi vielä paha ripuli, joka vaivasi aina yöllä. Tätä kesti neljä päivää, kunnes aloitin paaston. Paaston ensimmäiset päivät olikin aika tuskaisia, kun myrkyt lähtivät liikkeelle. Suolihuuhtelua tehdessäni tuntui kuin olisin oksentanut -tosin väärästä päästä. Mulla oli se olo, kun on juonut liikaa alkoholia ja oksentaa, vaikka ei ole enää mitään oksennettavaa. Nojoo, se siitä!

Ja kun keho ei voi hyvin, ei henkinen puolikaan voi hyvin. En jaksanut ja muka ehtinyt ottaa aikaa meditoimiseen ja itsensä kuunteluun. Se jotenkin tuntui turhalta. Siitähän alkoi se hälinä sitten jossain vaiheessa. Ja epävarmuus. Jotenkin sekin, että olisi kirjoittanut blogia, mitä ihmettä, eihän minulla ole mitään jaettavaa. Meinasin jossain vaiheessa poistaa koko blogin, mutta sekin sitten jäi. Kun kävin muutaman kuukauden jälkeen katsomassa sivuja, huomasin saaneeni lisää lukijoita. Vaikkakin, eihän kukaan toisille kirjoita, itselleenhän sitä kirjoittaa. Ehkä juuri siitä olikin kyse. En tuntenut kehittyväni. En tuntenut että minulla on mitään jaettavaa. Olin epävarma. Minulle vain reissussa tapahtui asioita. Jotenkin sitä haluaa kirjoittaa muustakin kuin että mentiin sinne ja tänne, oli sellaista ja tällaista. Positiivisuudella sain toki pidettyä yllä hyvää oloa johonkin pisteeseen vaikka ei tullut meditoitua. Ja hyviä viboja tietenkin sitäkautta, mutta kuten sanoin, vain johonkin pisteeseen.

Liikuntaa tuli harrastettua sen mitä nyt rinkka selässä kävelee. Sitten kun pysyy muutaman päivän jossain, ei sitä jaksa lähteä juoksulenkille (vaikka kyllä ehkä pitäisi, ei tuntuisi niin raskaalta se rinkan kantaminen). Meillä on nyt uima-allas alakerrassa, joten tulee uitua parisen kerran viikossa. Sen lisäksi meidän talon takaa lähtee luontopolku jota tulee juostua ja parasta on tietenkin kunnon porrastreeni. Muutaman kerran kun vetää ylös ja alas on hyvin hiki pinnassa.

Jotenkin tuntuu, että se koko perusta mihin haluaa elämänsä rakentaa oli jotenkin vinksin vonksin useamman kuukauden. Ne jutut mitkä antaa energiaa ja pitää kondiksessa oli ihan hukkunut johonkin mielen syövereihin. Kunnes keho kertoi pahasta olosta. Joku se aina herättää. On se sitten sairaus tai mikä tahansa, joku ihmisen on herätettävä huolehtimaan itsestään. Se on ihan turha kertoa ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut (tai valmis) ottamaan vastuuta omasta terveydestään, kuinka hyvä olisi syödä sitä ja tätä. Kuinka olisi hyvä harrastaa liikuntaa, että se bisse ja hamppari ei nyt välttämättä ole se paras juttu ikinä ja miten tärkeää on myös se sisäinen kauneus, henkinen hyvinvointi.

Nyt kun on saanut taas perustan kuntoon on hyvä olla. Ja yllättäen energiaa tehdä taas asioita. Joku se aina herättää. Tälläkertaa keho kertoi. Miksi mennä puolivauhdilla, tyytyä johonkin oloon, kun voi elää täydellä energialla, innolla, voida henkisesti hyvin ja viettää joka päivä parasta päivää ikinä? Ja mikä uskomatonta, se näkyy suoraa ympäristössä mitä itse heijastaa. Se tulee takaisin, moninkertaisella voimalla. Kaikki meistä valitsee sen oman polun. Minulle se on tullut aika selväksi!


maanantai 29. marraskuuta 2010

30.11.2010



Viikko menee nopeaa. Ollaan oltu nyt viime maanantaista asti CS tyypin luona, kämppä on noin 20km keskustasta. Tällä on kaikki mitä tarvitaan. Siksi varmaan ollaankin viihdytty niin kauan samassa paikassa. Ihana olla erossa kaupungin melusta. Voidaan käyttää pihan uima-allasta, kuntosalia ja keskustaan pääsee puolessa tunnissa bussilla, jonka voi huikata tuosta tien laidasta. Hintaa tulee matkalle 1,90 RM joka tarkoittaa 50cent. Ja mikä parastu, tulee mentyä paikallisen avustuksella vähän pintaa syvemmälle kulttuuriin ja elämään. CouchSurfing, ihan paras juttu ikinä!



Cold Storagen Luomuhyllyt
Hintataso on Thaimaahan verrattuna vähän kalliimpaa, ainakin kaupungissa. Käytiin muutama päivä sitten Tescossa ja parissa muussa kaupassa (kun metsästettiin luomutuotteita) viikon ostokset kustansi noin 50e/hengeltä. Toisaalta ostettiin myös pähkinöitä, tietysti orgaanisesti viljellyt kasvikset, salaatit jne. Goji marjoja löytyi 200g/7,99RM (2e). Pekaanipähkinöitä saatiin monta 200g rasiaa hintaan 5,50RM eli 1,40cent. Joitakin supereita saa täältäkin. Tosin niiden laadusta tai puhtaudesta en tiedä. Normikaupasta löytyy hyvin esim. laatusola, orgaaniset pähkinät, gojit, jopa vehnänorasjauhetta ja spiruliina. Muitakin superfoodeja saa terveyskaupoista joita on täällä joka ostoskeskuksessa.


Paikallinen ruoka ei varsinaisesti ole sitä raakaruokaa mitä on tottunut syömään. Tyyppi jonka luona olemme kertoi, että kukaan ei syö salaattia sellaisenaan. Ja oli tietysti ihmeissään meidän valmistamasta illallisesta joka oli juuri sitä itseään. Illallisen kruunasi tietysti raakajäätelö. Ollaan raahattu mukana sauvasekoitinta jolla tulee aika näppärästi kaikki smoothiesta pateeseen. Raakakakun pohjan kanssa on vähän vaikeuksia, kun pähkinät pitää saada murskattua, mutta monet kakut on sillä valmistettu siitä huolimatta. Tosin nyt se meni rikki, joten pitää varmaan käydä ostamassa uusi. 

Pikkasen varuillaan olen salaattien kanssa. Joskus keitän veden jolla huuhtelen kasvikset. Aika työlästä. Tosin, jopa suomessa normisalaatin kanssa olin varuillani. Kun saisi suojattua suoliston loisia ja ameeboja vastaan 110 prosenttisesti, voisi huoletta syödä. Nyt vaan papaijanlehtiä ja valkosipulia naamaan, että nuo epämääräiset kaverit ei pääse tarrautumaan suoliston seinämään. Tuo bakteerikanta tulee muttuman joka tapauksessa ja uskon, että vatsavaivoilta vaan ei voi välttyä.


YogiTree Restaurant
Käytiin muutama päivä sitten orgaanisessa ravintolassa JogiTreessä. Oikein mukava paikka josta sai luomutuotteita ja puhdasta ruokaa. Tosin, ikinä ei oikeasti tiedä mitä tyypit ravintolassa oikeasti laittaa noihin ruokiin ja mistä raaka-aineet on hankittu. Salaatti oli kuitenkin hyvää. Hintaa 23RM eli 5,50e. 

En oikeastaan tiedä miksi suhtaudun niin skeptisesti kaikkeen mitä laitan kurkusta alas. Joskus olisi vaan hyvä rentoutua. Pitäisi löytää se tasapaino, tässäkin asiassa. Jostain syystä olen syömättä mitään jos vaihtoehtona on riisi ja nuudelit. Joskus se on tietysti hiukan vaikeaa, kun saattaa mennä päivä etsiessä hyvää ravintolaa josta saa ruokaa jota syö. Viimetalvena Thaimaassa oli sama ongelma. Muutama päivä oltiin syömättä mitään, jonka jälkeen alas meni lähestulkoon mitä tahansa. Pakko antaa myönnytyksiä, jos aikoo jotakin syödä. Nyt on toisaalta helpompi, kun voimme valmistaa itse ruan. Tarkoitus olisi löytää joku pienempi farmi ja ostaa puhdasta lähiruokaa suoraa sieltä. 

Tälläviikolla matka jatkuu Melakaan. Ehkäpä sieltäkin löytyy joku kiva CS ihminen, joka tutustuttaa kaupunkiin.


lauantai 2. lokakuuta 2010

Sätkynukesta henkiseen heräämiseen


Tässä viimeaikoina minulta on muutamaan otteeseen kysytty olenko tullut uskoon tai mahdollisesti liittynyt johonkin lahkoon. Mielenkiintoinen kysymys, voisin ehkä hiukan pohtia tätä...

Olenko tullut hengelliseksi, kyllä.

Olekon tullut spirituaaliseksi, kyllä.

Mutta että olisinko liittynyt johonkin uskontokuntaan, ehei! En ole käynyt läpi mitään uskonnollista herätystä. Mitä sitten on tapahtunut? Minä olen havahtunut. Herännyt tähän maailmaan. Valinnut tietynlaisen elämänasenteen. Lähtenyt etsimään omaa todellisuuttani.

Aikaisemmin henkisyys tarkoitti minulle (niinkuin aika monelle muulleekkin, varsinkin niille jotka asiasta kysyvät) uskonnollista asiaa. Ja näiden uskonnollisten sääntöjen ja määräysten vuoksi asenne henkisyyttä kohtaan oli vähintäänkin skeptinen.

Mitä minussa on tapahtunut? Olen siis herännyt. Heräämiselläki on monia tasoja. Vaikka tasoja ei edes ole, jotenkin niitä nyt on vain kuvattava. En esimerkiksi viime keväänä ollut yhtä herännyt kuin nyt, vaikka olin lähtenyt jo hakemaan omaa polkuani. Mitä on siis tapahtunut ja tapahtuu koko ajan, on herätä huomaamaan maailma eri tavalla. Esimerkiksi aikaisemmin, tämä tarve kerätä maallista omaisuutta hallitsi elämääni. Tein päätökset perustuen siihen, veikö se minua eteenpäin nimenomaan menestyksen ja rahan kannalta. Nyttemmin olen oppinut, että ajatus tästä oli egon, ei minun sisäisen voimani aikaansaannosta. En ollut onnellinen!

Yhteiskunta ja kulttuuri takoo päähämme menestymisen pakkoa. Monet ihmiset jotka ovat seuranneet virtaa, ovat todellisuudessa ahdistuneita, onnettomia, jatkuvasti hermot kireällä ja erittäin räjähdysalttiita. Kuten minäkin olin, yhteiskunnan sätkynukkeja. Ja näitä ihmisiä on paljon. Kuka oikeasti uskaltaa lähteä seuraamaan sitä omaa polkua ja tarkoitustaan?




Kunnes sitten havahduin. Menestyminen sai ihan erityyppiset suhteet. Maallisen omaisuuden keräämisestä tai rahasta tuli minulle ihan epäolennaisia asioita. Menestynyt on vasta sitten, kun ei ole huolia, vähät välittää siitä mitä muut ihmiset ovat mieltä, ei tunne tarvetta hallita toisia ihmisiä ja tilanteita tai kontroloida ympäristöä. Minusta tärkeää on vahvistua sisäisesti, ei maineen, rahan tai vallan turvin. Elämässä on muutakin kuin suoritukset, saavutukset tai omaisuus. Elämän arvon mitta ei todellakaan ole se mitä on saanut haalituksi kasaan, vaan se, miten on elänyt sopusoinnussa oman tarkoituksensa kanssa. Ja kun elän sopusoinnussa oman tarkoitukseni kanssa tiedän, että ne ulkoiset asiat tulevat eteeni, en enää elä tavoitellakseni niitä. Ja se on heräämistä.

Henkisellä minällä tai henkisyydellä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Minä tulin henkiseksi heräämällä näkemään oman todellisuuteni! Se on minulle henkisyyttä. Heräsin unesta, heräsin huomaamaan: minä todellakin voin muodostaa omat kokemukseni maailmasta. Heräsin kyseenalaistamaan uskomuksia ja omaa uskomusjärjestelmääni, koko tätä systeemiä. Ihan kuin sitä olisi eläny laput silmillä koko elämänsä. Suurin osa ihmisistä elää unessa koko elämänsä

Ainakin olen päättänyt, ettei minun tarvitse mennä enää virran mukana. Elää sätkynukkena.
Minä voin itse päättää mitä haluan manifestoida elämääni. Minkälaisia kokemuksia ja ihmisiä haluan elämääni. En tarvi enää mitään täyttääkseni elämääni ja ollakseni onnellinen. Tässä hetkessä on aika helppo olla onnellinen, olemalla läsnä.


maanantai 27. syyskuuta 2010

Me, myself & I



Me uskotaan rajoitteisiin, joita meille on iskostettu lapsesta asti. Lapsesta asti meitä aletaan ohjelmoida johonkin suuntaan ja jossain vaiheessa tapaamme itsemme sanomasta monia uskomuksia, joita olemme alkaneet pitää totena.

Minä jossain vaiheessa uskoin, että olen totaalisen ujo. Lukiossa en yksinkertaisesti voinut pitää puheita tai esitelmiä koska pelkäsin nolaavani itseni. En uskaltanut edes kysyä luokassa kysymyksiä, koska ajattelin että kysymykset ovat niin typeriä että minua pidetään jälkeenjääneenä. Ujous jatkui vielä pitkälle lukion jälkeenkin ja vaikutti totaalisesti elämääni, vaikka koitin peittää sitä, joskus aika taitavastikkin. Luulin, että en voi itselleni mitään, olinhan aina ollut sellainen. Kunnes sitten eräs ihminen kysyi milloin olen päättänyt alkaa pitää itseäni ujona. Niin. Vain minulla on valta torjua käyttäytymistavat, asenteet ja uskomukset, joita vastustan. Ujous alkoi jo lapsena, mutta vain minä voin päättää, vaikuttaako se minuun vieläkin.


Ja ihme tapahtui. Päästin irti ujouden uskomuksesta. Kohtasin pelkoni enkä joutunutkaan naurunalaiseksi, vaikka olen kysellyt mitä ”tyhmempiä” kysymyksiä milloin missäkin. Itseasiassa ei sellaista olekkaan kuin tyhmä kysymys. Ja itseasiassa mitä sitten, vaikka joku pitäisikin jälkeenjääneenä, sehän on sen henkilön mielipide, ei minun. Sillä ei suoraan sanottuna ole mitään merkitystä. Tällähetkellä ohjaan painonhallintaryhmiä ja pidän luentoja. Että se siitä ujoudesta.

Sama koskee ihan sama mitä luonteenpiirrettä tai toimintatapaa jonka haluaa muuttaa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä olet ollut, koska voit tässä ja nyt päättää toisin. Minä päätin, ja näin itseni täydessä loistossa, itsevarmana ja kauniina pitämässä luentoa isolle joukolle ihmisiä. Ja niin teenkin. Ja se vielä kaiken lisäksi tuntuu pirun hyvälle! Pyyhin mielestäni kaikki epäilyt itsestäni. Sen sijaan että mietin ominaisuuksia joita minulla ei ole, muistutin itseäni joka päivä siitä, millainen haluan olla ja minkälaiseksi haluan tulla. Joka ikinen kerta kun palasin vanhoihin uskomuksiin, korvasin ne uusilla. Latasin ajatuksen täyteen tunnetta ja näin itseni yhä isommalla korokkeella. Teen sitä vieläkin.

Me käyttäydytään koko ajan omien visioiden mukaisesti. Ja juuri näin persoonallisuus syntyy, on siitä tietoinen tai ei. Kun tietää että voi valita, miksi ei epävarman ja ujon sijaan valitse itsevarmaa ja määrätietoisempaa. Valita juuri se persoonallisuus, joka parhaiten kuvaa sinua juuri nyt. Minkälaiseksi haluat tulla juuri nyt? Fyysinen käyttäytyminen alkaa muistuttaa sisäistä visiota ja ennen kuin huomaakaan, että piru vie, olen muuttunut juuri sellaiseksi mitä kuvittelin. Nyt siis mielikuvitusta peliin. Ja vain taivas on rajana, kun pääsee vauhtiin.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kuuntele sun sydämesi ääntä


Kun kelailee taaksepäin, sitä monesti havahtuu ja tajuaa asioita että kyllä vain näin sen pitikin mennä. Juuri joku tietty tilanne tai henkilö johti johonkin toiseen asiaan ja ”siitä se idea sitten lähti” tyyppiseen toimintaan.


Minä olen tällähetkellä elämässä käännekohdassa ja siksi paljon tulee kelailtua juuri noita kokemuksia mitä on jo tapahtunut elämässä, varsinkin viimeisen vuoden aikana. Tasan vuosi sitten muutin Vantaalle, tasan vuosi sitten aloitin sisustus-ja tuotesuunnitteluhommat yrityksessä josta en yhtään tykännyt. Kaikki piti olla hyvin. Olinhan saanut (ulkopuolisen silmin katsottuna) unelmaduunin ja rahaakin siitä sai. Olinko onnellinen, en ollut. Olinko tyytymätön elämääni, todellakin. 


Joku sisälläni käski lopettaa hommat. Muutaman kuukauden jälkeen lopetinkin. Olin aloittanut vasta ravintoneuvojan opinnot mutta koska ne oli aika alussa en uskonut saavani vielä ”oman alan” hommia. Unelmana minulla oli työskennellä paikassa, jossa voisin auttaa ravinto- ja liikunta-asioissa. Tehdä ehkä jotain myyntihommia ja unelmana minulla oli myös jossain vaiheessa alkaa opettaa ravitsemusta. 


Aloitin kuitenkin pienestä. Hain töihin kuntokeskukseen sopimusmyyntiin. Yllättäen olin juuri liittynyt jäseneksi samaan kuntosaliin ja kun teimme muutama viikko aikaisemmin minulle jäsensopimusta, mielessäni käväisi ajatus siitä kuinka mukavaa olisi olla kyseisessä paikassa töissä. 


Siinä minä sitten istuin, sain paikan ja tein sopimusmyyntiä juuri siinä paikassa mihin halusin. Mielessäni ei missään vaiheessa käynyt, etten saisi töitä kyseisestä paikasta, vaikka minulla ei ollut taustalla mitään liikunta- tai myyntikoulutusta. Olinhan juuri tehnyt uraa sisustus- ja kalustealalla.


Muutama kuukausi eteenpäin lopetin hommat, koska lähdin ulkomaille joulu-tammikuuksi. Kun palasin, halusin enemmän, vaikka tykkäsinkin myyntityöstä. Opinnot eivät olleet juurikaan edenneet, mutta tiesin että voin saada vieläkin enemmän. Aloin hakea erillaisiin paikkoihin, nyt yllättäen ravitsemusalan hommia. Missään vaiheessa en kyseenalaistanut uskoa, etten saisi sitä mitä haluan. Sattumien kautta sain vinkin soittaa yritykseen, jossa tällähetkellä työskentelen. Kävin haastattelussa ja työ tuntui täydelliseltä kaikkine elementteineen, mistä olin ennen reissua unelmoinut. ”Sattumalta” yrityksestä oli juuri lähdössä yksi työntekijä ulkomaille ja paikkaa ei oltu vielä laitettu yleiseen hakuun, soitin siis ”sattumalta” juuri oikeaan aikaan. Sain kuin sainkin paikan. Tämä tapahtui samalla viikolla kun aloitin työnhaun, vähän jälkeen ulkomailta tultuani.


Viimeisen vuoden aikana olen kokenut elämässäni täyskäännöksen, muutto Oulusta Vantaalle, alan vaihto ja ero pitkästä suhteesta. Helsinkiin muutettuani tiesin ettei sisustusalan hommat ole minun juttuni. Onneksi lopetin hommat, koska kaikki mitä minulle on syyskuun jälkeen tapahtunut on ollut kuin täydellistä unta. Ja vain sen takia, kun aloin kuuntelemaan sydäntäni. Ja uskoin.


Tajusin juuri lenkiltä tultuani, että puolessa vuodessa sain manifestoitua itselleni juuri sellaisen työpaikan jonka halusin. Ero poikaystävästä oli paras ratkaisu siihen tilanteeseen, koska nyt meillä on parhaat välit ikinä, tosin vähän toisentyyppisessä suhteessa. Aikamoinen mielihyvä ja onnellisuuden tunne valtaa koko kehon, kun kelailee näitä juttuja. Koko elämä on muuttunut, mutta juuri siihen suuntaan kun haluan. Nyt minä voin päättää mitä haluan. Jos tiedostamatta sain manifestoitua itselleni näin paljon mielihyvää, nyt kun tietoisesti manifestoin asioita, missä tilanteessa olen vuoden päästä. Vain mielikuvitus on rajana. Ajatuksilla on valtava voima ja kun kuuntelee sydäntä, voiko se olla muuta kuin oikeassa? Nykyään perustan kaikki ratkaisuni siihen mitä sydämmeni sanoo, enkä ole vielä sitä katunut. Itseasiassa tuntuu, että saan yhä enemmän ja enemmän mitä haluan. Onko mitään rajoja, niin, eihän niitä ole.


Usko siis siihen mitä haluat ja lähde toteuttamaan haavettasi, itseäsi. Sinä pystyt siihen, juuri niinkuin minä tein. Eikä sinun tarvitse aloittaa heti suurista muutoksista kuten minä tein kertarysäyksellä koko elämä ”uusiksi”. Sitä voi aloittaa aika pienestä kysymällä tänään, mitä minä haluaisin elämältä juuri nyt?



Asa & Toverit - Huojuvat Puut Feat. Raappana