maanantai 4. huhtikuuta 2011

Irtipäästämisestä




Kaikki mitä välitän, palaa minulle takaisin ja mitä voimakkaammin säteilen, sitä voimakkaammin se palaa takaisin. Niin kauan, kuin en käsittele asioita, tunteita, ne palaavat minulle. Uudestaan ja uudestaan voin päättää, etten pelkää enää, en tunne mustasukkaisuutta tai kateutta, valmistaudun itseasiassa tunteen palaamiseen uudestaan. Tunteet eivät koskaan palaa ulkoisista syistä. Ne palaavat, koska minä annan niiden palata, ne ovat osa minua. Tunteet ovat omaa luomusta ja koska olen ne luonut, voin ne myös kohdata. Sen sijaan että vastustaisin tunnetta, paras tapa on antautua sille kokonaan. Tiedostaa vastarinnan ja pelon syy.

Helppoa olisikin uskoa (ja niin moni uskookin) että asiat jotka tapahtuvat meille, tekevät meidät vihaiseksi, masentuneeksi tai miksi ikinä. Tuhlaamme hirvittävän paljon energiaa siihen, että koitamme muuttaa ulkoisia olosuhteit tai ihmisiä ympärillä. Kumppanin on muututtava, ystävien on muututtava tai käyttäydyttävä jollakin tavalla, esimiehen on muututtava, tai jonkun muun. Ongelmat joita kohtaamme, kaikki tunteet me luomme itse. Tosiasiassa ne ulkoiset asiat joita kohtaamme toimivat vain kimmokkeena, koska jokaisen tunteen syy on sisällä itsessä. Siksi myös sisäinen työskentely voi sen korjata.

Jos toinen ihminen on tehnyt meille ”väärin”. On helppoa takertua tällaiseen tunteeseen, samaistua siihen. Toinen ihminen on aiheuttanut meissä pahaa oloa. Ja yleensä mieli vielä ruokkii tuota ajatusta aikaisemmilla kokemuksilla. Todellisuudessa tunne on aiheutettu itse, kun on muodostettu mielikuvan petetyksi tulemisesta. Petetyksi tuleminen tai muut ikävät ajatukset mitä kokee, on omaa luomusta.

Jos jokin asia aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita ja niitä ei halua enää kokea, on käännyttävä sisäänpäin. Mikä aiheuttaa tämän tunteen? On kohdattava tunne ja päästettävä irti. On nähtävä itsensä läpi. Silloin voi nähdä myös muiden ihmisten läpi ja olla takertumatta vääriin käsityksiin ja ajatuksiin. Kaikkihan täällä elämme omaa draamaamme. Tosin jotkut nauttivat tästä omasta draamastaan, eivätkä edes halua herätä siihen.

Muutos alkaa tietoisuudesta, oivalluksesta. Kun alkaa tehdä havaintoja itsestä, poimia kielteisiä tunteita, löytää myös oman tavan selittää asioita ja sitä mitä tapahtuu. Miten vapauttavaa onkaan, kun ei enää elättele harhakuvia. Ei koskaan enää pety, minulle ei voi tehdä ”väärin” koska sellaista ei ole kuin oikea tai väärä. On vain erilaisia tapoja. Minua ei koskaan enää voi pettää, en tunne hylätyksi tulemista tai ole apealla mielellä, kun asiat eivät suju kuten haluan. Tai minkälaista elämä on sitten, kun ei ole enää tunnepohjaisesti riippuvainen kenestäkään niin, että kenelläkään ei ole valtaa tehdä minua onnettomaksi, tai edes onnelliseksi. Onnellisuus lähtee minusta, ei ulkoisista tapahtumista tai asioista.

Elämä on valintoja. Helpottava on huomata, että asiat voi muuttaa. Omaa suhtautumistaan ja käsityksiään voi muuttaa. Helpottava on huomata, että voin heittää pois kaikki virheelliset käsitykset ja ajatukset, jotka tulevat menneisyydestä. Voin päästä eroon negatiivisesta tunteesta, jos niin päätän. Siinä vaiheessa ulkoisilla tapahtumilloa tai toisilla ihmisillä ei ole enää valtaa loukata. Vain me annetaan ihmisille valta loukata meitä.

Tunne ei ole koskaan ulkopuolisessa maailmassa. Tunne on aina minussa itsessäi. Se ei tule toisesta ihmisestä tai asiasta, ei mistään ulkopuolisesta. Niin kauan kun luulee sen tulevan ulkopuolelta, ei voi päästää irti, pitää pakostakin kiinni tunteesta. Ja toinen asia on tunteeseen samaistuminen. Minä en ole sama kuin tunne, joka minulla on nyt. Tunnetta voi katsella, mennä sen ulkopuolelle ja kysyä mikä tunteen aiheutti. Ja kun näin tekee, on hämmästyttävä huomata kuinka nopeasti tunne menee ohi.

On päästänyt irti.

1 kommentti:

  1. Upea postaus! Samoja asioita pyörittelen päässäni :) Me todella luomme oman todellisuutemme.

    VastaaPoista